~~

Heitin repun lattialle ja kaaduin kukkakuvioisen päiväpeitteen päälle. Hautasin kasvot tyynyyn ja annoin itkun tulla. Kyyneleet valuivat pitkin kasvojani ja tipahtivat sitten samaa sarjaa päiväpeitteen kanssa olevalle liian värikkäälle tyynyliinalle. Mielessäni kiroilin Penan jonnekin toiseen maailmaan. Mietin, miksen ollut uskonut äitiä sillon kauan sitten, kun hän varotti mua 'niistä pojista'. Joka tapauksessa Pena, tai oikealta nimeltään Perttu, oli käyttäytynyt mua kohtaan viime aikoina todella töykeästi ja lopulta mä olin löytänyt siihen syynkin; joku toinen. Me oltiin oltu yhdessä jo liki vuoden ja en edelleenkään uskonut, että se olisi pystynyt tekemään mulle näin. Asian teki pahemmaksi se, että olin kuullut sen joltain toiselta. En suoraan, mutkien kautta. Ja se toinen oli luullut, että olin tiennyt niiden suhteesta. Pystyin vieläkin näkemään ilmeeni, kun ystäväni oli paukauttanut tiedon siitä. Osaksi hämmentynyt, pelokas, vihainen, epäuskoinen. Mutta ei surullinen. Mä en ollut tottunut suremaan asioita liian pitkään, mä olin vihainen oman aikani ja sitten kun viha laantui, en ollut enää mitään. Mä olin ehkä rikki, mutten surrut asiaa pahemmin. Elämä jatkui yleensä niinkuin parhaaksi näki. Mutta tällä kertaa mä olin surullinen – aidosti. Joku, jonka sydän oli särjetty.
Kaukainen koputus herätti mut mietteistäni. Askeleet lähestyivät sänkyä ja tunsin jonkun käden kietoutuvan ympärilleni.
”Mila..”, joku sanoi ja silitti hiuksiani. Oikeastaan tunnistin äänen. Se oli kaksoisveljeni; ”mitä se teki sulle?” Pudistin päätäni ja tunsin taas, kuinka kyyneleet pyrkivät silmistäni; ”ole kiltti ja mene pois.”
”En. Nyt kerrot, siskokulta, ennen kuin alan kutittamaan”, Jere sano ja virnistää mun selälleni. Mun oli melkein pakko nauraa, mutta onnistuin hillitsemään itseni. Lopulta mä paljastin kaiken tapahtuneen armaalle veljelleni, joka kuunteli vakavan näköisenä mun tarinaani. Yhdessä vaiheessa olin jo varma, että se keskeyttäisi mut, mutta sain jatkaa. Kun pääsin valitussaarnani loppuun, Jere katsoi mua kummastuneena.
”Ootsä nyt varma, että puhut Penasta”, se kysyi ja kuulosti samalla tosi epäuskoiselta. Mä nyökkäsin ja painoin pääni Jeren syliin. Se sentään pysyi aina mulle uskollisena, vaikka oli mikä elämäntilanne. Siitä asti, kun äiti ja isä olivat eronneet, se oli ollut mulle tukipilari, josta ponnistaa korkeammalle. Ja siinä ammatissa se sai edelleenkin jatkaa.
Jere veti mut lähemmäs ja lohdutti niinkuin aina ennenkin.


Kävelimme hiljaisuuden vallitessa katua eteenpäin. Talvi oli tehnyt tepposensa ja palannut jälleen, vaikka oltiin jo helmikuussa. Kolmenkymmenen asteen pakkanen kipristeli nenänpäässä ja tuntui jäätävältä sormissa. Mä otin Roosan kädestä kiinni ja vannotin, ettei se päästäisi irti. Paksut ja pehmeät tumput lämmittivät kummasti tällaisella ilmalla.
”Miks Pena teki jotain sellasta?” Roosa heitti ja katseli valkoisia nahkakenkiään. Roosa oli kallis tyttö, jolle ei ihan mitkä tahansa vaatteet käyneet. Se ei kulkenut puoli vuotta vanhoissa vaatteissa ja sen täytyi aina olla muodissa mukana. Se sai viikkorahaa paljon enemmän kuin mä, tai moni muu mun ystävistä, mutta sillä oli kaunis mieli ja hyvä tahto muita kohtaan. Lisäksi pidin sen huumorintajusta, joka käväisi joskus sopimattoman rajoissa, mutta joka sai aina nauramaan. Nyt Roosalla oli valkeat nahkasaappaat, mustat pillifarkut, keltainen tunika ja sen päällä paksu, valkoinen untuvatakki.
”Mä en tiedä. Mä en jaksa enää, se ei ite ees tiiä vielä, että mä tiiän.” Roosa kohotti katseensa kengistään ja tapitti smaragdinvihreillä silmillään suoraan mua silmiin. Se näytti siltä, että se olisi alkanut itkeä, mutta piti kasvonsa kuitenkin peruslukemilla.
”Älä”, Roosa tokaisi ja kääntyi tuijottamaan jonnekin kauemmaksi. Mä seurasin sen katsetta, mutta aluksi en nähnyt mitään epäilyttävää. Kaksi rakastavaista istui puistonpenkillä, muuten puisto oli autio. Mikä siellä oli niin ihmeellistä, mä mietin ja kurkottauduin Roosan takaa niin, että näin kaiken kunnolla. Suuni loksahti hämmästyksestä auki, kun tunnistin pojan;
”Pena.”
”Ja meiän rinnakkaisluokalta se tyttö. Se uus tyttö.”

~~