Kuten otsikosta hyvinkin jo saa selvää, niin ulkona tulee vettä kuin aisaa! Jos sedän hautajaiset olisivat olleet tänään, niin siellä olisi kyllä yksi jos toinen menettänyt hermonsa, kuten suvussamme on tapana.
No, käytiinpä tänään ostelemassa tummia vaatteita hautajaisiin. Kyllä oli taas päättämistä, että ottaako mustan jakun, jossa oli aivan jätit napit, vai nappaako mukaansa mustan liki polviin asti ylettyvän paksun toppatakin. Lopulta päädyin mustaan jakkuun, koska en kuitenkaan antanut itseni pukeutua hautajaisissa liian isoon jätesäkkiin.Samalla ostin mustat kengät, kokoa 42. Tulipa taas todettua, että onpa sitä jalka kasvanut, vaikka aiemmin totesin, että kyllä ne jalat ovat kokoa 41 ja that's it. Väärässä oltiin.
Eilen oli vihdoinkin nukketeatteri. No olihan sitä jo kauan odotettukin. Taas pääsee töihin ja  naureskelemaan keski-ikäisten akkojen ja ukkojen kanssa. Olen nimittäin nuorin, vajaa 13 vuotta, mutta päätinkin tässä pari vuotta sitten että ihan vitun sama, samalla luokka-asteellahan tässä kuitenkin kavereiden kanssa ollaan, vaikka olenkin kaikista myöhäisin, syksyn lapsi. Mutta tosiaan, nyt onpi suunnitteilla ja kässäritkin on jo kasassa erääseen kirkkonäytelmään, jonka toteutamme itse esiintyen, emme nukeilla. Ja odotusten mukaisesti, minä olen se "paimen."
Minua pari vuotta vanhempi tyttö on enkeli, joka ripustetaan vaijereilla kattoon roikkumaan. Naureskeltiin eilen melko hillittömästi, jos "enkeli" yhtäkkiä tippuu katosta. Harmiteltiin myös, kun ei kirkkoon saatu vielä sähkökitaria eikä rumpuja, koska toimivat sähköllä. Tultiinkin mietteneeksi, että toimivathan ne urutkin sähköllä, joten mistähän mahtaa kiikastaa..? Suunnitelmissa oli soittaa hengellistä musiikkia, mutta ilmeisesti pappi luuli meidän "ei-niin-uskovaisten" soittavan hevirokkia, jonka sanat kertovat kaikesta muusta paitsi Jumalasta, Pyhästä hengestä ja Neitsyt Mariasta. Täytyikin oikein sanoa siihen, että voi perkele, kylläpäs se kirkkotoiminta nyt on oudoksi mennyt.